Morjens, oravia ja semmosta.
Hei! Olen uusi täällä, mutta en toki tässä maailmassa, ja tämä on minun elämää suurempi sisääntulo. Se siitä.
Minulla on ystävä. Muutettuani kotoa pois kohta kaksi vuotta sitten huomasin uudella paikkakunnallani, asuntoni ulkopuolella pienen pörröisen oravan luikkivan puitten välissä ja välillä väistelemässä autoja parkkipaikalla. Otin rutkasti valokuvia hänestä ja juttelin hänen kanssa monia kuukausia, ei toki yhteen putkeen, vaan aina kun molemmat olivat samassa paikassa samaan aikaan. Harmikseni olin poissa suurimman osan kesästä, ja suhteemme kärsi pahasti. Koko viime syksy ja talvi menikin siihen, että yritin houkutella hänet jälleen esiin. Tiesin kyllä missä puussa hän asusteli, mutta en vaan saanut häneen yhteyttä.
Mutta eilen. Eilen näin hänet taas. Pysähdyimme, katsoimme toisiamme silmiin ja tiedettiin: Ollaan vieläkin ystäviä. Hän jatkoi matkaa eri suuntaan kuin minä, mutta ei se mitään. Hän on okei.
Ja minulla oli vain t-paita päällä, niin lämmin oli. Kesä ‘06 taitaa olla täällä. Ja minulla on jälleen ystävä kenen kanssa jutella.