Herättääkseni Blogo-hirviön jälleen pitkästä unesta voisin todeta, että jälleen taikalaatikosta tulee sarja, jota ei (ehkä & ihan välttämättä) kannata missata. Tämä sarja ei tosin tule uusintana vaan jatkuu uusin jaksoin, mutta kaipa mukaan ehtii silti. En minäkään tästä ihan ensimmäistä jaksoa nähnyt.

Kyseinen sarja on siis Sukuvika, joka on tällä kertaa sijoitettu ohjelmakartalla sunnuntai-iltaan (SubTV klo 23.05). Sikäli harvinainen amerikkalainen sitcom, että ainakin minua tämä naurattaa lähes jatkuvalla syötöllä, eikä vitsejä ole tarvinnut alleviivata esinauruilla.

Tänään Subtv aloittaa uusintana Keen Eddie -sarjan perjantain myöhäisillassa. En nyt varsinaisesti hypi innosta punaisena, karvaisia käsiäni yhteen lyöden, mutta kyllä kanava olisi huomattavasti huonomminkin voinut uusintasarjan valita.

Tässä sarjassa on kuitenkin muutama ihan hauska juttu ja Sienna Miller (joka on tietysti minulle ihan samantekevää, koska en ole julkkisnaisten perään kuolaava idiootti, mutta kuitenkin). Ja on siinä sarjassa kai joku nimiosaa esittävä, komea ja kookas kaverikin, joka sattui palvelemaan Persianlahdella 15 vuotta sitten – mutta ei tyttöjen silti tarvitse tätä katsoa.

Olen viimeisen viikon sisällä katsellut paria aika heppoista TV-sarjaa yhden jakson verran samasta syystä. Olin nimittäin silmäillyt molempia sarjoja jo aiemmin (tarkoituksella tai vahingossa) ja nyt niiden uusintakierrosten aikana paikallistin tietyt jaksot netistä löytyvien episodioppaiden avulla. Yhteistä näille jaksoille oli tietysti se, että niissä joku sarjan enemmän tai vähemmän vakiokalustoon kuuluva hahmo vaihtaa hiippakuntaa.

Ensimmäinen ohjelmista oli Mies vailla nimeä (John Doe). Joskus taannoin sarjan ensiesityksen aikoihin minulla oli ilmeisesti aina tiettyyn aikaan kouluhommia tms., joita vältelläkseni katselin tällaistakin kuraa. No, silloin mieleni pimeisiin sopukoihin syöpyi jakso, jossa eräs päähenkilön nuori naistuttava kaapataan, ja – yllätys yllätys – jopa löytyy lopulta kuolleena. Koska sankarin saapuminen myöhässä pelastamaan neitoa oli juonenkäänteenä sen verran näppärä, laitoin kyseisen jakson viikko sitten narulle ja katsoin sen seuraavana päivänä. Hitto, että oli pettymys. Okei, kupsahtihan se daami tälläkin kertaa, mutta koko jakso oli jotenkin laimean huono. Ehkä Kalmakaan ei sitten iske enää niin hyvin toisella kerralla.

Toinen kiehtova jakso oli tuoreempi. Joskus aiemmin näin kymmenisen minuuttia eräästä C.S.I. Miamin jaksosta, jossa eräs ryhmän omista kaiffareista makasi kalmona avauspöydällä. Tokihan tuollaisen jakson näkeminen kokonaisuutena olisi ollut kiva juttu, joten seurasin tämän dokumentaarisen reality-sarjan etenemistä (no okei, katselin minä sitä ihan ajankuluksikin muutaman jakson verran) ja odotin kieli pitkällä korvan takana viime sunnuntaina tullutta jaksoa (jonka katsoin nauhalta tänään). Tämä rokkasi paljon paremmin kuin tuo e.m. Ohjelma vailla sisältöä. Niin siinä kävi, että yksi supersankareista otti ja nitkahti, mutta silti jakso pidettiin jotenkin vielä kasassakin. Ja kaveri kirjoitettiin ihan tyylikkäästi ulos sarjasta, jos nyt ei niitä lopun sankarihautajaisia lasketa.

Tässä siis katsaus TV-sarjojen parhaisiin hetkiin viimeisen kuukauden ajalta. Olkaa hyvät. (Ja lopettakaa se friikiksi nimittely! En minä ole outo, olen vain valikoiva katsoja.)

Ai niin, ja hienotunteisena ihmisenä tietysti varoitan kyseisiä sarjoja viiveellä seuraavia: tämä kirjoitus saattoi spoilata molempien sarjojen parhaimmat juonenkäänteet.

Blogo-Emon eilen mainostama uusi sarja hameväestä meni narulle, kun katselin samaan aikaan miehistä maskuliinisinta, kaikkien naisten unelmaa, James Bondia.
Leffa oli ihan hirveää tuubaa, mutta en nyt takerru suuremmin siihen. Kiinnittäisin kuitenkin huomion yhteen pieneen seikkaan.

Kaikkihan tietävät, että Bond-leffat tehdään mahdollisimman tarkasti reaalimaailma seuraten ja äärimmäiseen tarkkuuteen pyrkien.
Näin ollen muutama näkymätön auto, virtuaalinen harjoitteluympäristö tai kelloissa olevat laserit eivät tunnu missään. Sellaisiahan nyt on joka jannulla, ainakin jos kateellinen naapuri kysyy.

Se, mikä rikkoi illuusion todellisuudesta, oli tämän sankariagentin tapa iskeä naisia: “Olen Bond. James Bond. Minulla on kalenterissa tyhjää seuraavat kaksi minuuttia, joten mitäs jos mentäisiin köyrimään?” Ja nainen – oli hän sitten Halle Berry tai Rosamund Pike – lähtee mukaan. Voi härregud sentään! Voisin kertoa, että tuollainen ei oikeasti toimisi (siis mikäli olisin tuollaista ikinä kokeillut). Muuten niin realistinen elokuva kärsii pahasti, kun siihen lipsahtaa epähuomiossa muutama tuollainen epäuskottava juttu.

eli Desperate Housewives. Saa nähdä, kasvaako täällä viikottainen teeveen katselu 15-20% sen ansiosta.

Tässä asiassa kun olen surkea. Ja totaalisen epäimpulsiivinen. Ja täysin ennalta-arvattavissa.

Sunnuntaisin CSI Miami, tiistaisin Mullan Alla, keskiviikkona CSI Las Vegas ja NYPD Blue.

Näille yhteistä on selkeys. Ohjelman alussa aina joku kuolee keskivertokansalaista mielikuvituksellisemmalla tavalla. Ja sitten sitä selvitetään 45 minuuttia paitsi Mullan Alla. Jossa muuten vaan selvitetään samalla kuolleita kokoon parsien.

Pieni yritys on ollut myös tiistain hassuun lääkärisarjaan eli Muodon vuoksi. Vielä en ole onnistunut sille uhraamaan aikaani koko jaksollista.

Eikä tämä silti aina ole näin ollut. Joskus tuli kunnon scifiä, Babylon 5 ja Maa 2.

Desperate Housewivesin suomalaisilla sivuilla voi testata täydellisyytensä. Täytyy korjata tuo ilmeinen shampanjan ja uusien kenkien tarve asap. Paitsi että sarjan suomalainen nimi on täysin idioottimainen ja käsikirjoittajankin (haastattelu uusin NYT-liite) mukaan vesittää koko idean. Pari pinnaa enää epätoivoon siis?

:: Nelosen testi ::

Teeveepoliisi laajentaa avautumisiaan printtimedian puolelle.

Tämän päivän Iltalehti (IL 5.4.2005) kirjoittaa tapauksesta jossa “paskaksi ämmäksi” nimitelty pitserian asiakas vaatii hyvitystä.

Nainen tilasi puhelimitse kaksi pitsaa. Höysteeksi hän esitti tukun toiveita pitsojen valmistustavasta.

-En ole mielestäni vaikea asiakas, mutta kerroin tarkkaan mitä haluan.

Ajettuaan pitseriaan asiakas huomasi ettei tilaus ollut vielä valmis. Aikansa kuluksi hän silmiäli seinälle kiinnitettyjä muistilappuja. Yhdessä luki ympyrän sisälle isoin kirjaimin kirjoitettuna “paska ämmä.”

Naisen mukaan pitseria oli niin täynnä ettei hnä halunnut silloin nostaa asiasta meteliä.

Laskua maksaessaan hän kuitenkin pyysi “paskan ämmän alennusta”.

Hän sai kahdenkymmenen prosentin alennuksen ja kylkiäisvideon kaupan päälle.

Myöhemmin hän sai erikseen pitserian omistajalta virallisen pahoittelun sekä nimittelijältä kukkakimpun.
Pitseria lähetti naiselle myös kolme lahjakorttia.

NYT LISÄKSI hän vaatii pitseriayrittäjältä 500 euron hyvitystä “kärsimyksistään”. Ja uhkaa viedä asian oikeuteen.

Siis oliko tänään aprillipäivä? Vai oliko toi juttu väärän päivän lehdessä?

WTF?!

Eli M.O.T. jos tuo ei ole paskan ämmän toimintaa niin mikä. Ei hassumpi profilointi pitsapojalta.

Ja seuraavaksi teenkin varmaan SKMarginaalit ™ kun bloggaan saaneeni LandeTownin poliisipäälliköltä mailin jossa ylläoleva mielipiteeni pyydetään poistamaan.

Disclaimer: Kuvassa esiintyvä pitsa ei mitenkään liity mainittuun tapaukseen.