Maanantaibloggaaja goes muumies
Visukintulta, pitkähköstä aikaa.
(I): Mikä on mielestäsi maailman paras elokuva?
Mielipide vaihtuu ihan fiilisten mukaan yms. yadda yadda, mutta viime aikoina tapanani on ollut rankata Kubrickin Barry Lyndon ykköseksi. Siinä leffassa on mielestäni lähes kaikkea (mikä ei ehkä ole mikään yllätys yli kolmen tunnin leffalta – mutta toisaalta, jos tuollaisen mammutin jaksaa katsoa monta kertaa alusta loppuun, siinä täytyy olla jotain aika maagista).
(II): Keneen roolihenkilöön olet aina samaistunut?
Tätä piti miettiä melko pitkään, joten en voi todellakaan sanoa samaistuneeni “aina” kehenkään. Nuorena toki otimme veljen kanssa mallia Tuntemattomasta sotilaasta yms., mutta samaistumisesta ei voine siinä yhteydessä puhua. Lopulta mieleen tuli Sideways-leffan päähenkilö Miles, jota parempaa vastausta en tähän keksi – mutta joka kieltämättä tällä hetkellä tuntuukin varsin osuvalta kuvajaiseltani.
(III): Mikä on ollut ensimmäinen elokuva, minkä olet nähnyt?
Leffateatterissa varmaankin Kiljusen herrasväki, johon vanhemmat veivät minut joskus varmaankin alle kouluikäisenä. Siihen aikaan se naurattikin, uusintakatselmusta en ole muistaakseni pitänyt sen jälkeen. Kavereiden kanssa muistan hipsineeni katsomaan K16-merkittyä Abyssia joskus yläasteikäisenä.
(IV): Oletko esiintynyt missään elokuvassa?
En missään oikeassa leffassa. Pienellä porukalla tehdyissä hupiprojekteissa kyllä, mutta toivon mukaan kaikki todisteet niistäkin on jo poltettu.
(V): Jos saisit valita, niin missä elokuvassa haluaisit näkyä?
Visukintun mainitsema Kummisetä oli aika hyvä, mutta kallistuisin silti enemmän jonkin inhorealistisen sotaleffan (Platoon, Private Ryan) tai kunnon pukudraaman (Dangerous Liaisons, Barry Lyndon) puolelle. Toisaalta tuoreehko Sin City oli tehty sellaisella asenteella, että olisi ollut kunnia päästä näkymään siinä. Ja voisinhan minä taipua vaikka Johnny Deppin sidekickiksi Pirates of the Caribbean -sarjaan.
(VI): Kehitä äkkiä elokuvalle originelli idea. Sinulla on nyt 3 minuuttia aikaa ja kuvailet sen tätä lukeville alle neljällä lauseella.
Elokuva sekoittaisi nykyajan toimistotyöt ja hektisen sinkkuelämän muutaman sadan vuoden takaiseen pukudraamaan kuvaten IT-työläisiä suurkaupungin työ- ja yöelämässä vanhoissa puvuissa, historiallista etikettiä seuraten. (Office Space meets Jane Austen.)
(En kellottanut aikaa, mutta yli viittä minuuttia ei mennyt. Lauseita taisi tulla liikaa.)
