No halolla päähän vaan!
Eipäku eipä tässä kummempia. Kun ei riitä että on kolme lapasta ja kissa niin toki halusin hankkia lisää elämäniloa taloomme.
Männä kuukautena sitä sitten sattui sopivasti löytymään oikein ihana kasvattaja kas kummaa, melkeinpä naapurista. Tuotteena aivan hurmaava Lapinporokoira! Niin, siinä meni sitten sen 2 s. aikaa tehdä päätös ettäkö koirako meillekö nytkö.
Kuukauden päivät siinä sitten kärvisteltiin ja pyörittiin kasvattajan oven takana tuijottelemassa 9 suloista pentua ja pyrkimään toki erottamaan omansa näiden joukosta. Johvain! Viime perjantaina pahaenteisenä 13 pvänä saapui sitten jumalainen rinsessa Ronja kotokoloomme.
Salomonin reaktio oli taattu, “mitä helvettiä”.
Noh tällä hetkellä yhteiselo on lähentynyt kyttäys-politiikkaan.
Kissan asenne koiraan näyttää muodostuvan “aha, toi ei katoa, mä kyttään sitä sitten kun se nukkuu ettei vaan pääsis yllättään mun valtakunnassani”.
Koira taas pyrkii ihmettelemään että mitä helvettiä tommonen liikkuva tyyppi duunaa jossei se kerta suostu ottamaan aitoa koira-kontaktia. Eiköhän se siitä. Talon suuruus mahdollistaa molempien oman tilan ja pennelin tapauksessa järkevä varovaisuus on ihan ymmärrettävää, sähiseehän se saakelin lelu aika ajoin vaikka kuinka viskaa peppuaan puolelta toiselle.
Mies on tietysti ylijumala. Voi riemua kun se sattuu kerran päivässä laskeutumaan valtaistuimeltaan (kutsumme sitä leikkisästi sohvaksikin) ja suomaan huomiota pennelille. Väännä itsesi kippuraan heiluen -toiminto aktivoituu välittömästi.
Lapaset pyrkivät neuvomaan toisiaan, varsinkin vanhin jonka mielestä keskimmäinen lapanen tekee tietysti kaiken aivan päin helvettiä pelkästään istumalla lattialla. Kissan jo olemassaolo lienee helpottaa Ronjan ihanakoiramähaluunleikkiisenkanssakokoajan -reaktiota, koska yllättävän hyvin on sisäistetty koiran perustarpeet levossa ja syötäessä. Mikähän kumma on mennyt muutoin noiden lapasten koulutuksessa sitten pieleen niih!
Noh, minä...niin. Voitte varmasti arvata.
<3 4 evöh!
Nopo @ 2006-10-18 09:10 • Syrämmellä •