ininää
valivalivalivali, niisk, nyyh, ätsiuh, valivalivalivali, jne.
Laitoin lapselle sakset käteen ja sanoin seuraavasti: “leikkaa äidin hiuksia takaa niin että ne ovat tasaiset”.
Reaktio: EIKU EMMÄ USKALLA, NE MENEE IHAN VINOON JA APUA EI EI EI.
Tämä samainen lapsi joka yksi aamu ilmestyy aamiaispöytään hiukset tee-se-itse-leikkauksella saksittuna.
Ja juuri kun ajattelin että seuraavaksi harjoitellaan kihartamaan äidin pitkät hiukset hienosti, ei taida tulla parturia pojasta, dämit!
Ehkä vika on äidissä joka ei enää suostu jälkeläisiä saattamaan menetettyään uskon “tyttöjentekojumalaan”.
Ja sitten agendaan, Turku, tuo Suomen per…kaupunki lännessä.
Sinne pitäisi kuulemma lähteä viettämään iloista persejäätyy -vkonloppua. Meinasin jo huokaista helpotuksesta että ihanaa, maksullinen lapsen-jättö-paikka, kunnes kuulin että kiekkoäidit (nuo jääkiekkoseuran sosiaalisen elämän VIP-kuningattaret piireissä) aikovat viihtyä perjantaina ulkoilmassa yhteishengessä.
Sehän on niin, että jollet soluttaudu ovelasti lapsesi harrastuksen piiriin leipomalla kivikovia pullia ja taputtelemalla muidenkin lasten muka-hienoille luistimen suhautuksille tai kuljettamalla puolta joukkueen lapsista mainiolla “tila-citroenillasi” treeneihin, olet auttamattomasti ulkona, kaikesta, ja niin on lapsesikin.
Pakkohan se on sitten uhrautua, lapsen vuoksi.
Ja minä jo melkein ajattelin etten enää KOSKAAN mene turkuun koska pikkujouluissa tapasin “Turun Mafian” joka ilmoitti minun olevan hmmm niistettävissä, kun en suostunut hyväksymään laukkuni katoamista hiljaa, joka nyt yleensäkin on mahdoton suorite minulta. Otan riskin ja asettaudun näin tähtäimeen. (hahhahha)
Eikä sitten muuta tällä erää.
Nopo @ 2006-03-31 10:32 • Lifee vaan •
