On se huojentavaa, todeta että ammatinsa ammattilaiset iästään huolimatta vetävät vieläkin norttia ja puhuvat törkeitä! Elämä ilman oikeita käsityöihmisiä olisi aivan helvetin tylsää. Kuvaelma mukaellen tapahtumaa Parketti;
P-mies: mites tämä nyt kun on joka toinen lastu irti? Onkos täällä harrastettu pahempaakin höyläämistä?
kohta-ex-omistaja-täti: :punastus: :kakomista:
kaappi: no ei tietenkään niin pahaa mitä tullaan harrastamaan, mikäs se kovin lakka olikaan?
P-mies: kyllähän tästä hiomalla ihan makoisan saa, vähän voi lakka haista pari vuotta mutta seuraavaan hiontaan mennessä kyllä kaikkoaa.
laama: mitäh?
kaappi: no siinähän se, eipä haise niin pahalle kun laama piereskelee sohvalla
ect.
Oikeasti iloisuus valtaa mielen ja angstit kaikkoavat perä-kammariin mielen kun tapaa mukavia ja vallottavia ihmisiä. Parketin kuohiminen siis alkaa ensi keskiviikkona ja lauantaina kun on ensin vietty kiiraassa torstait ja pitkät perjantait vielä kaupan päälle, aletaan piiskaamaan ihmissuhteita ystävien kanssa ja pyritään kannatuttamaan tavarat ovesta sisään. Seuraava projekti vaatiikin jo minun kauniin silmäni seinillä käväisyä. Maalaus on nimittäin minun juttuni, tapetit eivät kuulu elämään.
Nopo @ 2005-03-17 00:35 • Home in kalaukka •