«Kuluvaa vuotta | Pahan tappo»

Kadonneen lompakon metsästys

Niin, minun tapoihini kuuluu jemmata lompakkoani tasaisesti pitkin vuotta. Ikävä kyllä se on erittäin epämukavaa ja aiheuttaa yleensä vi..ketutusta.

Havainnollistan sen verran että yleensä kaava seurailee kuvaelmaa kuten että jos ja kun:
Käytän lompakkoani yleensä mm. maksaessani ruokaostoksia kuten tässäkin tapauksessa sunnuntai-iltana Suuren Keskustamme elintarvikeliikkeessä. Tällä kertaa näppejä iskettiin sekaan myös kahden vanhimman lapasen kera. Itseasiassa annoin jopa luvan keskimmäiselleni kantaa maksuvälinesäilytysvälineeni autoon turvaan koska rahtihevosen lailla raahasin ruokaa takakonttia kohti.
Tämän jälkeen muistikuvat alkoivat haparoida.

Enikeis, maanantai-aamuna iloisena ja virkeänä hyppäsimme autoon ja ajelimme 1,7 km töihin. Tässä tilanteessa hieman muistan ihmetelleeni missähän kummassa moinen lompakko-nimeä kantava esine mahtaisi olla, mutta tunnetusti erittäin stressaavana henkilönä kiirehdin työn pariin (facebook etc.). Joten noin klo 16:07 jo tarhan kautta kotiin purjehtineena aloin muutaman tunnin vajaa vuorokauden jälkeen ihmetellä missä missä se lompakko on.

Koska olen sitä ihmistyyppiä että pidän itseäni noin täydellisenä sätin tietysti kaikki paikallaolijat karvoihin katsomatta.
(ikävä kyllä jouduin sulkemaan bond-maisen kuulustelun jälkeen pois eläinjäsenistön)
Varoitusvalot vilkkuivat ohimoissani kun tivasin talouden mieheltä onko hän taas “korjannut” lompakkoni pois maailman järkevimmästä säilytyspaikasta kuten auton keskikonsoli.
Koska talouttamme asuttaa kaksi muistiongelmista hänkään ei pystynyt pois sulkemaan tilannetta jossa olisi kuljettanut lompakon johonkin turvaan.

Verenpaineen kiehumispiste oli suhteellisen korkealla kun aloin fantasioimaan plussa-korttien sun muiden härpäkkeiden sulkemisesta, uudelleen hankkimisesta ja tiedosta että jouluun tuohon kulutusjuhlien kuninkaaseen sattuupi olemaan sen vkon verran aikaa. Ja huolimatta tehokkaasta netti-shoppailustani, joudun varmaankin vielä vinguttamaan jotain välinettä jossain kohtaa.

Lopputuloksena jäljet johtivat peilikuvaan. Koska päätin maalata pienen vessamme seinät noin niinkuin HETINYT eilen illalla, sain oivasti sekä voimaa telan vetoihin että ajatushetkisiä moisen harrasteen kera. Yhtäkkinen säikähtävä ajatus heräsi päässäni, ja aloin harkitsemaan vaihtoehtoa jossa olisinkin Ihan Itse™ sijoittanut lompakko-paran kauppakassiin jonka kyljessä luki Kodin 1 -kippoja ja kappoja.
Ja kah, ettepä arvaa! Nyt pitää mennä ostamaan reunamaalinlevityssysteemi!

Nopo @ 2007-12-18 10:10




«Kuluvaa vuotta | Pahan tappo»