Tapahtuipa eräänä aamuyönä
Kun +30 vuotias ja -30 vuotias päättävät extempore painua vapaaehtoisesti pissiksien mekkaan, lopputulos ei voi olla kummempi kuin mitä tarinassamme.
Jonon lisäksi hilpeyttä aiheutti lienet punaviini ja epäuskoisuus ettäkö ylipäätään olemme moisessa tilanteessa. Ovimiehen pyyntö allekirjoittanutta kohtaan “otatko hupun pois” kikatutti jo mallikkaasti narikka-jonossa. Hihi, se sanoi otatko hupun pois hihi.
Tilanpuute ei iskenyt, enemmänkin olisi toivonut karttaa ja kompassia suunnistakseen baarista toiseen, kerroksesta seuraavaan. Pikkuhiljaisen tilanteen vakauduttua baarityöntekijän kaveriksi lyöttäytymällä lanteet alkoivat tuntua voidelluilta, ja tanssilattia huusi Travoltamaisia liikkeitä.
Noh, ei siinäkään mitään, vaan se jono. Taksi. Se jota ei oikeastaan ollutkaan. Vaan oli tolppa, ja puhelin jolla kanavoin riemuani seisoa yksinään tolpalla johon ei taksin taksia tule.Tietysti olisin saattanut päästä lämpöiseen mersuun nopeammin, jos en olisi inttänyt toistuvasti taksikeskukselle seisovani SIMONKENTÄN SCANDICIN EDESSÄ, johon ei tule taksia vaikka
olen nyt ainakin jo 2 kertaa soittanut teille että kuolen tähän paikkaan. Kun en seisonut moisen hotellin edessä lainkaan.
Varmasti kiittelivät minua Simonkentän hotellin edessä kun taksia valui solkenaan paikalle.
Jo hyväksyneenä kuolevani tolpalle josta jähmettynyt ruumiini aamulla löydettäisiin havainnoin kyhjötykseni keskeltä valon taivaalla. Tarkemmin ajateltuna se taisi olla polttimojen pari jotka kaarsivat hotellin eteen.
Miekkonen hyppäsi autostaan ja loi säälivän katseen runnottuun olemukseeni ja lähti lastaamaan ah, lämpimään tilaan jotain. Katsoin hetkeni tulleen ja päätin vain odottaa kuin vaaniva porokoira miekkosen paluuta sisätiloista. Välitön reagoiminen räminään ja lyhyt puurtaminen kuin +30 pissis lumessa auton välittömään läheisyyteen.
“Moi, et millään viittis heittää mua kotiin” (myös säälittäviä lauseita siitä miten kuolen, kuolen, kuolen kylmään). Ainakin yli 1 minuutin monologin jälkeen kuin Jumalan sana olisi langennut korviini.
“No hyppää kyytiin, mun pitää kyllä jakaa nää pullat sitten ensin”.
Keitin kahvit kun pyydettiin ja nukahdin erittäin tyytyväisenä aikuisen pissiksen toimintaani omaan pehmoiseen sänkyyni, 2 tuntia värväyksen jälkeen. Näin saattaa käydä kun käyttää lakkaa liikaa. Suuri ja lämmin kiitos Pullakuskille.
Nopo @ 2008-03-05 08:35 • • Kommentit [225]
Kevät toi keittiöremontin ja Ikea:n suunnitteluohjelman
Voi tätä kukkaan puhkeamisen riemua.
Vaikkakin mitvit otti ja uusi koko herranjestas sivustonsa oikein rahalla ja vaivalla , tuntuu silti siltä että tämän kevään töiksi tuottaa eniten päänvaivaa sovittaa 219 cm:n seinustalle tietty määrä riviin kaappeja ja niiden ovia.
Tilanteeseen on suunniteltu oikea ohjelma jonka voi jokainen masokismista kärsivä henkilö omalle tietokoneelleen lataista.
Siinä tapauksessa jos tämän vakavan, jo melkein naapurin mentaalista tilaa lähentelevän virheen tekee voikin heittää hyvästit ja moikkat vapaa-ajalleen, työ-ajalleen, uni-ajalleen ja ehkä myös itse-kivaa-ajalleen.
Moista vempuraa on siitä mukava käyttää että jatkuvasti kassakuitissa rullaa numeroita ja lukuja. Ja kappas, keittiösi arvo onkin vain 7523, 12 euroa hetken taaperruksen ja puserruksen jälkeen.
Muuten kiva, mutta jotenkin oletin että hinnat olisivat pienten karvaisten liimapuunäppien jäljiltä ihan realistisesti halvemmat kuin Iskun keittiömallistossa. Ja eikä sekään mitään että on kiire! Kampanja! 100 euroa ilmaista svantte-rahaa jokaisesta 1000 euron suorituksesta keittiötäni varten loppuu Ihan Kohta! Ai että tuollakin summalla saisi jo 700 mykcetkivajuttuärdet-lahjakorttia jolla voisi sisustaa siskonkoirankissanserkunkin kämpän.
Jossain takaraivon partaalla pieni ääni huutaa sen lisäksi mitä sillä yleensä on kerrottavana, että oletko AIVAN varma että haluat täysperävaunullisen rekan pihaasi jonka sisuksista kaivetaan 4 miljoonaa laatikkoa ja Ikea -työkalu kaupan päälle? Haluatko lukita vastauksesi? Kilautappa kaverille.
Nyt kävi näin, sanoi nopo kun Ikea:n keittiöohjelmaa koneelleen latasi.
Nopo @ 2008-02-04 13:17 • Lifee vaan • Kommentit [178]
Kiitos palvelustanne!
Saanko jakaa kanssanne tuskan joka juontaa juurensa yhdenä kpl:tta porokoiran vimmaan tuhota yksi kple sohvatyynyjä rakkaudella.
Näin kävi.
Orjuutin työntekijän kiertämään Petikon huonekaluliikkeet sohvan toivo silmissä.
En voi kenellekään suositella että koskaan kävisi esimerkiksi Suomi-Soffa (Jannen ja Ollin sohvat on sieltä ja totta vitussa tahtoisin kertoa vierailleni että kuule maailmanmestarillakin on tämmönen susiruma sohva) tahi Maskun kalustetalon tiloissa ilman korvatulppia ja jonkun puolustuslajin taitoja.
Etuovesta sisään kävellessä neljäkymmentä myyjää hyökkää raivoisasti pohkeeseen kiinni ja jokaisella on tahtotila myydä ihan varmasti se sohva joka lehdessä oli ilmoituksen perusteella kaksysiysi. Ja kas kummaa liikkeeseen saavuttaessa näytetäänkin että niin nämä hinnat ovat tuolle Viron tuotannolle jonka väri on Lime…talking about NEONVIHREÄLIME-väri. Ai ei kelpaa neidille.
“No katoppas tässähän on semmoinen juttu että nämä hintataulukot on tarkoitettu lähinnä meille myyjille, eli että tuosta kun katsot niin ethän sinä voikaan tajuta mitään näistä hinnoista saati niistä kankaista joita hinnastossa esitellään eri hintaisiksi. Ja itseasiassa nämä halvimmat kankaat ovat niin huonoja että niistä näkyy läpi. Että se halvin hinta on tavallaan sen sohvan rungon hinta. Ai niin tämä sohvahan maksaisi nyt Oikealla kankaalla ja jonkun perusvärin omaavana vain 1600 euroa!Only foor jyy”
Ai ei kelpaa neidille. Miksi se kiljuu että Vepsäläiselläkin on halvempaa saatana.
Noh…verenpaine jouti laskea jo kun muistin että vanha sohvahan on Ikeasta joka tarkoittaa sitä että hyvällä pullalla saatan saada pelkän tyynyn ja tietysti päälliset sohvaan.
Soitto, juu on Vantaalla. Tänään onnellisena hakemaan.
Löytöpisteeseen 2 tunnin seikkailun jälkeen (ei tarttunut juuri mitään tietenkään) kuten käskettiin.
Puhutun ymmärtäminen oli tainnut jäädä väliin kasvuvaiheessa neidolta jolta kysyin suomen kielellä:
Soitin, onko teillä tämän mallin ISTUINTYYNYÄ, 3 -hengen sohva?
10 minuuttia, paluu kirkkaanpunaisen mytyn kanssa, ja selitys että tässä olis tää ainoa päällinen jonka löysin.
Selitys uudestaan
ISTUINTYYNY
10 minuuttia, paluu tiedon kanssa että 2-hengen sohvatyynyjä on kaksi.
3-HENGEN SOHVA
10 minuuttia, paluu tiedon kanssa, EI OLE.
Ei ole? Ahaa, kiitos vaan.
Pientä ihmisen lasta kyrsii nyt.
Nopo @ 2008-01-24 13:48 • Lifee vaan • Kommentit [221]
Kuluvaa vuotta
Rattoisastihan tämä alkaa.
Viisaasti unohtaneena pienen seikan jota kutsutaan “puunaa kämppääsi yötä päivää” olen karvaasti saanut muistutuksen kodin myynnin ilosta.
Viime sunnuntain kädet kyynärpäitä myöten ämpärissä viettäneenä tunnen oloni vähintäänkin a) kloriittiseksi b) parkettivahamaiseksi c) helvetin väsyneeksi.
Eihän siinä mitään ettäkö meillä jatkuvasti kovin paskaista olisi. Ja ei siinäkään mitään että itseäni ei kovin paljon häiritse asuntoja katsoessani mikä on siisteystilanne. Mutta onko se pakko itse kuvitella kaikki juuri päin vastoin kuin itse ajattelee.
Hammasharjalla laattojen välien hinkkaaminen ei välttämättä tuo tarjousta tiskiin lienet. Eikä sekään että pimppaan kämppää mielivaltaisesti ympäri vuorokauden ostelemalla basilikaa ja kokonaisia ananaksia keittiön koristukseksi (koska kuka sen ananasakäämän syö).
Muuten huomaan että omakohtaisesti luonteenpiirteeseeni kuuluva osio “forget and move on” on jäsennellyt jo muuton ja muut asiaan liittyvät tekijät hyvinkin pitkälle.
Yötkin kuluvat jo rattoisasti uuden mahdollisen majapaikan remontointia suunnitellen.
Tämän vuoksi hullun vinkumiset emaileillä aiheuttavat lähinnä huvittavuutta ja poliisille töitä.
Paha mieli tuli sunnuntaina sen sijaan kun taloyhtiössä 25 vuotta asunut pariskunta siirsi tavaransa toiselle paikkakunnalle. Ei näin.
Hulluus on lienee vakio, ja näin asiasta useiden ystävieni kanssa keskustelleena, näyttää osakeyhtiö-muotoisissa asumistiloissa olevan pääsääntöisesti aina yksi hullu jonka elämän täyttää muiden asioista huolehtiminen.
Ymmärrän toki kun ihminen on sairas, mielensä puolesta. Omakohtaisesti sain tuta tämän oman pikkuveljeni puolelta männä kesänä. Kuitenkaan en hyväksy koskaan että perhettäni häiriköidään mielipuolisesti ja taukoamatta vuositolkulla. Eikä pieneen atomivajeesta kärsivään päähäni mahdu koskaan tilanne jossa aikuinen hyökkää lapsen kimppuun. Samaan peliin voi jokainen lähteä, mutta lähteekö siihen on lienee sen terveen ja sairaan ero sitten.
Rakkaudella miespuoliselta toveriltani ilmoille päässyt viittaus leijonaemoon kuulosti aika klisheemäiseltä. Ehkä näinkin voisi tilanteen kuvitella, mutta pääpiirteittäin voidaan kuitenkin mielestäni olettaa että eläminen peläten tekstiviestejä tai emailin pimputusta lootaan ei ole rikasta tai toivottavaa.
Onneksi tähän asiaan on keinot jotka Suomen Laki sallii jokaiselle kansalaiselleen. Virhe jonka tein oli se että siedin asiaa aivan liian pitkään. Naivius karisee elämän myötä, tästä keissistä lähti monta kiloa kiitos.
Nopo @ 2008-01-16 09:19 • • Kommentit [259]
Kadonneen lompakon metsästys
Niin, minun tapoihini kuuluu jemmata lompakkoani tasaisesti pitkin vuotta. Ikävä kyllä se on erittäin epämukavaa ja aiheuttaa yleensä vi..ketutusta.
Havainnollistan sen verran että yleensä kaava seurailee kuvaelmaa kuten että jos ja kun:
Käytän lompakkoani yleensä mm. maksaessani ruokaostoksia kuten tässäkin tapauksessa sunnuntai-iltana Suuren Keskustamme elintarvikeliikkeessä. Tällä kertaa näppejä iskettiin sekaan myös kahden vanhimman lapasen kera. Itseasiassa annoin jopa luvan keskimmäiselleni kantaa maksuvälinesäilytysvälineeni autoon turvaan koska rahtihevosen lailla raahasin ruokaa takakonttia kohti.
Tämän jälkeen muistikuvat alkoivat haparoida.
Enikeis, maanantai-aamuna iloisena ja virkeänä hyppäsimme autoon ja ajelimme 1,7 km töihin. Tässä tilanteessa hieman muistan ihmetelleeni missähän kummassa moinen lompakko-nimeä kantava esine mahtaisi olla, mutta tunnetusti erittäin stressaavana henkilönä kiirehdin työn pariin (facebook etc.). Joten noin klo 16:07 jo tarhan kautta kotiin purjehtineena aloin muutaman tunnin vajaa vuorokauden jälkeen ihmetellä missä missä se lompakko on.
Koska olen sitä ihmistyyppiä että pidän itseäni noin täydellisenä sätin tietysti kaikki paikallaolijat karvoihin katsomatta.
(ikävä kyllä jouduin sulkemaan bond-maisen kuulustelun jälkeen pois eläinjäsenistön)
Varoitusvalot vilkkuivat ohimoissani kun tivasin talouden mieheltä onko hän taas “korjannut” lompakkoni pois maailman järkevimmästä säilytyspaikasta kuten auton keskikonsoli.
Koska talouttamme asuttaa kaksi muistiongelmista hänkään ei pystynyt pois sulkemaan tilannetta jossa olisi kuljettanut lompakon johonkin turvaan.
Verenpaineen kiehumispiste oli suhteellisen korkealla kun aloin fantasioimaan plussa-korttien sun muiden härpäkkeiden sulkemisesta, uudelleen hankkimisesta ja tiedosta että jouluun tuohon kulutusjuhlien kuninkaaseen sattuupi olemaan sen vkon verran aikaa. Ja huolimatta tehokkaasta netti-shoppailustani, joudun varmaankin vielä vinguttamaan jotain välinettä jossain kohtaa.
Lopputuloksena jäljet johtivat peilikuvaan. Koska päätin maalata pienen vessamme seinät noin niinkuin HETINYT eilen illalla, sain oivasti sekä voimaa telan vetoihin että ajatushetkisiä moisen harrasteen kera. Yhtäkkinen säikähtävä ajatus heräsi päässäni, ja aloin harkitsemaan vaihtoehtoa jossa olisinkin Ihan Itse™ sijoittanut lompakko-paran kauppakassiin jonka kyljessä luki Kodin 1 -kippoja ja kappoja.
Ja kah, ettepä arvaa! Nyt pitää mennä ostamaan reunamaalinlevityssysteemi!
Nopo @ 2007-12-18 09:10 • • Kommentit [276]
Pahan tappo
Inhottavaa. Kun sanat eivät riitä.
Ja vaikka niitä jakaisi kuinka, ne eivät uppoa.
Pahaa ei tapa mikään. Rakkauden monikin asia.
Ainiin tämä johtaa siitä juonensa että nyt montakin asuntoa stalkanneena olemme huomioineet avioeroprosentin nousseen lähemmäs sataa.
Kuten joku tuhansista välittäjistä joita on tullut kuukauden sisällä tavattua totesi “Siinä ne on kaksi osoitetta suosiotuimmat, maistraatti ja mononen”.
On se räävitöntä mennä ruotimaan toisen kotiin jossa on juuri heitelty perintöposliineja ja itketty tuhansia litroja kuinka parketin kunto ei vastaa lainkaan hintapyyntöä. Tai miten typerästi joku onkaan valinnut laatat uusittuun wc-tilaan johon on suunnitellut astuvansa vuosikymmeniä, jopa hautaan asti.
Kuinka kuitenkin me rikkirevityt sielut nousemme porteilta helvetin tai taivaan takaisin elämään. Rakennamme palasista uuden majan ja leiriydymme odottelemaan uutta kaunista vuosisataa.
Se on se kauneus. Ja se voima johon haluaa uskoa.
Mutta ehkä eniten haluan kuitenkin rakastaa tällä hetkellä yhtä ihmistä jonka palasina makaavan sydämen tiedän kuitenkin sisältävän paljon rakkautta elämää kohtaan ja uskomatonta alkukantaista voimaa tulevaisuutta kohti.
Sinä olet rakas, voimakas ja uljas, älä koskaan epäile muuta.
Nopo @ 2007-12-14 14:20 • • Kommentit [236]
Aika Kone
Kappas kummasti tuo aika runnoo etiäpäin ilman päivityksiäkin. Sinänsä turhaa olettaa ettäkö joku niitä enää vuoden ja rapiat tauon jälkeen odottelisikaan.
No mutta! Kuulkaapas! Myös lukekaapas!
Semmoista on sattunut tässä vuoden aikana että sisällöltään sensuroitava naapurin perinteikäs kilahtaminen saavutti mittasuhteet jotka pakottivat miettimään kuitenkin rakkaan asuntomme myymistä. Ja noh, eipä noita asioita ole ennenkään tullut mietittyä kymmeniä vuosia. Joten lihoiksi vain moiset hommeliinit!
Muuttaminen on jo sen verran trendikästä hommaakin että taidan tällä kertaa pistää asialle Niemen pojat ja rekka-auton.
Voin ehkä suostua potkimaan roinaa laatikoihin, mitä suurimmalla todennäköisyydellä siirrän kamaa kuitenkin suoraan elämän suureen kiertoon eli jätesäilytykseen.
Lisääntymisestä kuitenkin tieto sen vertainen että koira(ihqrakasmussu) lisäksi taloutemme asutti viime talven puolella moinen Toffee -niminen eunukki kissa.
Maistuvan nimensä lisäksi kyseinen tapaus kantaa suurta riemua hyökkäillä ihmisten jalkoihin ja mm. leikkiä lapsilla.
Ei siinä mitään, naapurissakin asuu jo hullu joten jollain on pidettävä osakkeiden hulluus -kiintiöt tasapainossa.
Kissojen sekä koiran elämä on mysteeristä pyörimistä toisiansa vältellen. Tai no, koiran mielestä kissat ovat rattoisia leikkikavereita, kissojen mielestä koira on lähinnä siedettävä turhake jonka poistumisesta ei aiheutuisi heille mielipahaa.
Laumajohdannaisesti kuitenkin koira on uskollinen ensimmäiselle karvaiselle nelijalkaiselle jonka kodissamme kohtasi, ja pyrkiikin viisaan poron tavoin suojelemaan kuningastaan kissojen välien selvittelyssä. Toivossa on hyvä elää nottei neito paran päästä löydy joku päivä kynttä suojelutehtäviensä vuoksi.
Mutta nythän on sitten kuulkaas moinen tilanne että joulu!
Että ei muuta kuin sitä piparitalomuottitalokirjaa taas tutkimaan ja muistelemaan miksei viime vuonna sittenkään tullut tehtyä sitä Jugend-huvilaa. Jatkamme iloisin mielin kohti talven suurta juhlaa!
Nopo @ 2007-12-12 11:04 • • Kommentit [246]
Vuf vuf
No halolla päähän vaan!
Eipäku eipä tässä kummempia. Kun ei riitä että on kolme lapasta ja kissa niin toki halusin hankkia lisää elämäniloa taloomme.
Männä kuukautena sitä sitten sattui sopivasti löytymään oikein ihana kasvattaja kas kummaa, melkeinpä naapurista. Tuotteena aivan hurmaava Lapinporokoira! Niin, siinä meni sitten sen 2 s. aikaa tehdä päätös ettäkö koirako meillekö nytkö.
Kuukauden päivät siinä sitten kärvisteltiin ja pyörittiin kasvattajan oven takana tuijottelemassa 9 suloista pentua ja pyrkimään toki erottamaan omansa näiden joukosta. Johvain! Viime perjantaina pahaenteisenä 13 pvänä saapui sitten jumalainen rinsessa Ronja kotokoloomme.
Salomonin reaktio oli taattu, “mitä helvettiä”.
Noh tällä hetkellä yhteiselo on lähentynyt kyttäys-politiikkaan.
Kissan asenne koiraan näyttää muodostuvan “aha, toi ei katoa, mä kyttään sitä sitten kun se nukkuu ettei vaan pääsis yllättään mun valtakunnassani”.
Koira taas pyrkii ihmettelemään että mitä helvettiä tommonen liikkuva tyyppi duunaa jossei se kerta suostu ottamaan aitoa koira-kontaktia. Eiköhän se siitä. Talon suuruus mahdollistaa molempien oman tilan ja pennelin tapauksessa järkevä varovaisuus on ihan ymmärrettävää, sähiseehän se saakelin lelu aika ajoin vaikka kuinka viskaa peppuaan puolelta toiselle.
Mies on tietysti ylijumala. Voi riemua kun se sattuu kerran päivässä laskeutumaan valtaistuimeltaan (kutsumme sitä leikkisästi sohvaksikin) ja suomaan huomiota pennelille. Väännä itsesi kippuraan heiluen -toiminto aktivoituu välittömästi.
Lapaset pyrkivät neuvomaan toisiaan, varsinkin vanhin jonka mielestä keskimmäinen lapanen tekee tietysti kaiken aivan päin helvettiä pelkästään istumalla lattialla. Kissan jo olemassaolo lienee helpottaa Ronjan ihanakoiramähaluunleikkiisenkanssakokoajan -reaktiota, koska yllättävän hyvin on sisäistetty koiran perustarpeet levossa ja syötäessä. Mikähän kumma on mennyt muutoin noiden lapasten koulutuksessa sitten pieleen niih!
Noh, minä...niin. Voitte varmasti arvata.
<3 4 evöh!
Nopo @ 2006-10-18 08:10 • Syrämmellä • Kommentit [298]