Tupakka tappaa, otin riskin 15 vuotta sitten.
Se on paljon rahaa. Sen verran olen keskimääräisesti laskettuna puhallellut ilmaan euroja vuoden aikana.
Tupakointi. Se on selvästi tapa. Se on tapa poistua stressaavasta tilanteesta jossa saattaisi perintöposliini lentää seinää kohti, tai tapa potkia kiviä raunioradan reunalla ja puhua potaskaa.
Se on tapa kun aamulla silmät hiekasta turvonneena huolimatta pakkasen asteluvusta hiippailee terassille ja sytyttää ensimmäisen savukkeen. Se on tapa kun yöllä hiippailee samaiselle terassille puhaltelemaan viimeiset henkoset ennen sänkyyn menoa. Huomaamattaan siitä tavasta tulee addiktio joka elää omaa elämäänsä.
No nyt kävi niin että kuluneella viikolla pääsin vierailemaan hammaslääkäritädin luona. Täti repäisi viisaan hampaani pois ja tokaisi että tupakoida ei sitten saisi pariin tuntiin.
No ehkä sen pari tuntia sitkoilinkin.
Eilen maistui sen verran makoisalle nielussa että soitin takaisin tädille ja kysyin notta pitäisikö tulla ihan varmuudeksi näyttämään tätä reikää kun ei tunnu kovinkaan hyvältä.
Täti ronkki asenteella reiän auki (kerrottakoon että en tällä kertaa itse halunnut enää poski leualla -efektiä joten puuduttamattakin voidaan leikata ikeniä) ja sanoi uudestaan että olisi hyvä jos voisit olla polttamatta.
Poskessa sideharsoa vuoden tarpeiksi kyydityin kylän apoteekkiin ja totesin että ostan samalla nikotiinivalmisteet kyytiin. Laastari käsivarteen ja purkkaa käsilaukkuun kiitos.
Nyt on takana n. 23 h siitä kun vedin tietämättäni sen viimeisen savukkeen. En halua tehdä asiasta ISOA NUMEROA. Syitä lopettamiseen on aina paljon, kuten myös siihen miksi en lopettaisi. Tuntuu kuitenkin ensimmäistä kertaa siltä että tämän voisin lopettaa ihan sen takia etten halua polttaa enää. Jännä olo.
Tiedä sitten tärisenkö kahden antibiottikuurin + 800 buranan takia, vai onko tällä tupakoimattomuudella asiaan osuutta. Nähtäväksi jää lopetanko tupakoinnin.
Nopo @ 2009-01-16 09:40 • •
